Vanhin kielityyppi on suonikieli, joita tiedetään tehdyn jo faaraoiden Egyptissä. Kielet on punottu usein lampaan suolesta. Kielille on ominaista pehmeys ja lämmin ääni. Kielien vetojännite on pienempi ja huojunta kielillä on suurempi muihin kielityyppeihin verrattuna ja ne vaativat siten hieman korkeamman tallan. Luonnonmateriaalina ne ovat herkkiä ilmankosteudelle ja vaativat useasti viritystä. Kestävyys on huonompi muihin kieliin verrattuna sekä kulumisen että katkeilun osalta. Päällystämättömiä suonikieliä käytetään barokkiviuluissa.
Tavallisesti kolme alinta kieltä ovat nykyisin päällystetty kulta-, hopea-, tai alumiini- punoksella. Viulussa käytetään E-kielenä teräskieltä ja se voi olla myös punottu. Luonnonmateriaalista valmistettuina ne eivät kestä kovin pitkää säilytystä, koska ne kuivuvat. Hinnat ovat kalliita.
Toinen kielityyppi on perlonkieli, joka aikoinaan markkinoille tullessaan sai paljon kritiikkiä. Nykytekniikalla punotaan hyvin soivia ja kestäviä kieliä, jotka ovat suonikieliä halvempia. Viuluperheen lisäksi perlonkieliä käytetään kitaroissa, harpuissa ja gambasoittimissakin. Kieli rakentuu ohuista nailon- ja silkkikuiduista, jotka saavat päällensä metallipunoksen usein alumiinista tai kuparista. Soinnissa niillä ei saada samaa lämpöä mitä suonikielillä. Usein alakielet soivat hieman suonikielimäisesti ja yläkielet teräskielimäisesti. Kielillä ei saada aikaan parhaiden suonikielten ääntä : ääni jää hieman elottomaksi ja metallimaiseksi. Viritys pitää hyvin ja kielten laatu on tasainen, mutta jotkut kielet menettävät sointiominaisuudet suonikieliä nopeammin. Perlonkielet ovat kompromissi suoni- ja teräskielien välillä.
Teräskieli on varmin ja kestävin kielityyppi. Se pitää virityksen eikä reagoi ilmanmuutoksiin. Vetojännite teräskielissä on suuri. Ääni on nimensä mukaisesti teräsmäinen, mutta pehmenee jonkin verran kielen vanhetessa sillä soittaessa. Kieli rakentuu yhdestä tai useammasta punotusta metallisesta sydänlangasta, jonka ympärillä on metallipunoslanka.
Usein soitin kielitetään samalla kielisarjalla. Parhaan soinnin voi löytää monesti eri kielimerkeistä ja -vahvuuksista. Tässä muutamia esimerkkejä kielityksistä, jotka soveltuvat useimpiin soittimiin.
viulu: E, Kaplan tai Westminster tai Piraston Kulta (punottu)
A, Dominant, alumiini/perlon
D, Dominant, alumiini/perlon tai hopea
G, Dominant, hopea/perlon
E, Hill tai Kaplan
A, Corelli, alumiini/suoni tai Dominant, alumiini/perlon
D, Oliv, hopea/suoni tai Eudoxa, alum/perlon
G, Oliv, hopea/kulta/suoni tai Eudoxa, alum/perlon
Oppilasviuluun löytyy lukematon määrä hyviä kielisarjoja. Paljon käytetään Domastikin kielisarjoja ja niistä varsinkin Dominant-sarjaa sekä Pirastron Aricore-sarjaa.
Alttoviulu: Kielivalinta on usein vaikeampi kuin viulussa. Soittimen kokovaihtelu asettaa kielivalinnoille omat kriteerinsä. Pieni altto soi yleisesti ottaen huonommin kuin iso. Yleensä pienessä altossa paras vaihtoehto on teräskielet. Alttojen ongelma on yleensä C-kieli, jota on vaikea saada soimaan. Kielivalikoima altoilla on lähes yhtä ääretön kuin viuluilla. Yleensä altossa käytetään A-kielenä teräskieltä, usein Jargar tai Prim. Viimeaikoina on yleistynyt Larsen.
Yleinen kielivalinta on:
teräskielet pikkualttoon, ke skikokoiseen ja isoon alttoon teräs/suoni/perlon -kielet tai niiden yhdistelmät.
Hyvä yhdistelmä keskikokoiseen ja suureen alttoon voi olla seuraava:
A, Jargar, Prim tai Dlugolecki
D, Oliv, hopea
G, Oliv, hopea
C, Corelli, Wolfram/hopea
Oppilasaltoissa käytetään Jargar-, Prim- ja Dominant-sarjoja yleisesti.
Sello: Teräs- ja suonikielet ovat suosittuja sellossa ja kummallekin kielityypille löytyy nattajansa. Hyviä sarjoja löytyy Prim- , Jargar- ja Larsen-sarjoista kuten myös Thomastic-sarjoista. Dominant soi usein sellossa kauniimmin kuin viulussa ja altossa. Se on hyvä valinta varsinkin oppilasselloon.
Eudoxa- ja Corelli-suonikielet ovat hyviä vaihtoehtoja. Seuraavassa tavallinen valinta:
A, Larsen tai Jargar
D, Spirocore, teräs tai Larsen,teräs
G, Spiricore, hopea/teräs/wolfram tai Larsen, teräs
C, Spiricore, hopea/teräs/wolfram
