Perinteisessä muodossaan jousi on ollut kaareva puu, johon on pingotettu hevosen häntäjouhet. 1400-luvulla jousi alkoi kehittyä nykyiseen muotoonsa. Jousen vieraskieliset nimet (esim. engl.- bow, ital.- arco) viittaavat siihen, että jousi oli alunperin kaarenmuotoinen kuten metsästysjousi. Jousi sai nykyisen muotonsa pienten uudistuksien avulla vähitellen.
Nykyaikaisen jousen kehittäjä oli rankalainen F. Tourte (1747-1835). Jousen tanko-osa on fernanbuccoa tai käärmepuuta ja se kaareutuu jouhia kohti. Jouhia päin kaareutuvan muotonsa jousi sai 1780-luvulla. Meidän aikamme jousi on vielä koverampi Tourten jouseen verrattuna.
Jousen painopiste on 1/3:lla jousen pituutta, kannasta katsottuna. Jouhet kiinnitetään kärjen koloon puukiilalla samoin frossin koloon. Kiinnitystapa helpottaa jouhien vaihtoa, kun niitä joudutaan uusimaan kulumisen takia aika ajoin. Tangon päästä tuleva kierretanko on yhteydessä frossin mutteriin. Tällä mekanismilla voidaan säätää jouhien kireyttä. Tätä ennen kireyttä säädettiin erilaisin sormiottein jouhista, tai frossin yksinkertaisen lukitussysteemin avulla. Kitkaa kielen ja jouhien välillä parannetaan hartsilla (kolofonium) äänen synnyttämiseksi.
1. - 4. Kehitys alkoi metsästysjousi mallisesta jousesta
5. 1200-luvulla jousi sai frossin, joka helpotti jouhien kiinnitystä
6. 1600-luvun vaihteessa jousen kärki terävöityi. Frossi oli vielä kiinteä
7. 1680-luvulla jouseen tuli frossin lukitussysteemi, jolla voitiin alkeellisesti säätää jouhien kireyttä
8. 1700-luvulle tultaessa jouseen tuli frossin kiristysruuvi, joka helpotti jouhien kiristystä
9. Tourten 1780-luvulla kehittämä jousi. Nykyinen jousi vieläkin kaarevampi