Koverokantele on muodoltaan hyvin kaunis soitin. Muoto tuo mieleen
katkaistun kolmion. Epäsäännölliseksi "kolmioksi" muotoiltu
puupölkky koverretaan ala- tai yläpuolelta, joskus myös sivusta
kaikupohjan aikaansaamiseksi. Jos kaikukoppa on koverrettu yläpuolelta,
kantele peitetään kaikukannella. Alapuolelta koverretussa kanteleessa
pohja jää auki. Sivusta koverrettuun käytetään molempia tapoja.
Kielet kiinnitetään vinossa, leveässä lapapäässä tappilevyn puisiin
viritystappeihin, jotka ovat ylösalaisin (ns. alakiinnitys, historiallinen
malli) tai metallisiin viritystappeihin (ns. yläkiinnitys, nykyaikainen
malli). Kapeassa ponsipäässä kielet kiinnitetään poikkisuunnassa ponnen
lovessa kulkevaan metallivartaaseen. Vartaan tilalla voi olla myös metallinastat.
 Rakentanut Jussi Laasanen 1998.
Koverretussa kanteleessa ääniaukkoja voi olla
tavallisimmin 1 tai 2, altakoverretussa ei välttämättä ollenkaan. Muoto
on vaihdellut soikeanpyöreästä hienoihin tähti- ja kukkakuvioihin.
Pohjois-Karjalassa, Savossa ja Pohjanmaalla on rakennettu altapäin
koverrettuja kanteleita. Kanteletta on soitettu yleensä polvella
kanteleen lyhin sivu soittajaan päin.
|

Historiallinen ja nykyaikainen 5-kielinen kantele, rakentanut Jussi Laasanen 1984.
Kielimäärä on suomalaisessa koverretussa kanteleessa yleensä 5, muualla
kielimäärä on saattanut olla jopa 25. Kielet on alunperin valmistettu
jouhista tai eläimen suonista. Myöhemmin siirryttiin kupari- ja messinkikieliin,
nykyisin yleisesti käytetään teräskieliä.

Historiallisten mallien mukaisia koverokanteleita, soittimet rakentanut Jussi Laasanen 1984.
|