Koverokantele
Koverokantele on muodoltaan hyvin kaunis soitin. Muoto tuo mieleen katkaistun kolmion. Epäsäännölliseksi "kolmioksi" muotoiltu puupölkky koverretaan ala- tai yläpuolelta, joskus myös sivusta kaikupohjan aikaansaamiseksi. Jos kaikukoppa on koverrettu yläpuolelta, kantele peitetään kaikukannella. Alapuolelta koverretussa kanteleessa pohja jää auki. Sivusta koverrettuun käytetään molempia tapoja.

Kielet kiinnitetään vinossa, leveässä lapapäässä tappilevyn puisiin viritystappeihin, jotka ovat ylösalaisin (ns. alakiinnitys, historiallinen malli) tai metallisiin viritystappeihin (ns. yläkiinnitys, nykyaikainen malli). Kapeassa ponsipäässä kielet kiinnitetään poikkisuunnassa ponnen lovessa kulkevaan metallivartaaseen. Vartaan tilalla voi olla myös metallinastat.

Rakentanut Jussi Laasanen 1998.

Koverretussa kanteleessa ääniaukkoja voi olla tavallisimmin 1 tai 2, altakoverretussa ei välttämättä ollenkaan. Muoto on vaihdellut soikeanpyöreästä hienoihin tähti- ja kukkakuvioihin. Pohjois-Karjalassa, Savossa ja Pohjanmaalla on rakennettu altapäin koverrettuja kanteleita. Kanteletta on soitettu yleensä polvella kanteleen lyhin sivu soittajaan päin.


Historiallinen ja nykyaikainen 5-kielinen kantele, rakentanut Jussi Laasanen 1984.


Kielimäärä on suomalaisessa koverretussa kanteleessa yleensä 5, muualla kielimäärä on saattanut olla jopa 25. Kielet on alunperin valmistettu jouhista tai eläimen suonista. Myöhemmin siirryttiin kupari- ja messinkikieliin, nykyisin yleisesti käytetään teräskieliä.



Historiallisten mallien mukaisia koverokanteleita, soittimet rakentanut Jussi Laasanen 1984.