Itse käytän kansi- ja reunamateriaalina mäntyä, pohjassa kuusta tai mäntyä ja tappilistoissa pyökkiä. Kansimateriaalina olen käyttänyt myös oregoninmäntyä ja pohjamateriaalina vaahteraa tai yhdessä vuorottelevin listoin loimuvaahteraa ja ruusupuuta. Kansimateriaalin olen hankkinut itse suoraan metsästä, sahannut sen rakennuspuuksi ja kuivattanut aihioita vuosikausia. Pitkäaikaisen kuivauksen jälkeen puu on ollut valmista työstettäväsi kanteletta varten. Kantele on ollut perinteisesti melko pelkistetty soitin, joten olen koristellut tekemiäni kanteleita erilaisin koristelistoin. Ääniaukon ympärille teen usein koristellun rosettiupotuksen. Rakennan jokaisen soittimen käsityönä alusta loppuun - siten jokainen soitin on yksilöllinen ja uniikki soitin.
Kanteleen pintakäsittely
Ennenvanhaan kanteletta ei juuri pintakäsitelty, vaan kantele sai patinoitua savupirtin savussa tai se saatettiin tervata. Myöhemmin pinta saatettiin öljytä esim. pellavaöljyllä. Laatikkokanteleiden myötä kehittyi myös lakkaus. Käytettiin spriilakkaa ja teollisuuslakkojen kehittyessä siirryttiin lähes yksinomaan niihin.
Olen viulunrakennuksen myötä käyttänyt myös kantelelakkauksessa yksinomaan spriilakkaa, jonka olen sekoittanut itse luonnonhartseista kuten viulunlakat. Puu saa läpikuultavan pinnan, kun värilakka sivellään kerroksittain pikkuhiljaa. Mielestäni aidoista luonnonhartseista tehty lakka on akustisesti ja esteettisesti ainoa oikea lakkatyyppi.
Ennen lakkausta kantelepohjustuksessa on tapana käyttää väripetsausta. Itse en käytä sitä, koska se eliminoi puun luonnollisen kiillon ja antaa liian voimakkaat värisyykontrastit. Käytän mieluiten öljypohjustusta, jonka päälle väri saadaan aikaan värilakoilla.
35-kielinen Perhonjokilaakso-malli,
(ylinnä vasemmalla), 1986.
28-kielinen kantele (ylinnä oikealla), 1987.
34-kielinen suonikielinen kantele
(edessä, oma malli), 1993.
Soittimet rakentanut Jussi Laasanen
