Kaikukoppa on n. 355 mm pitkä (koppamensuuri) ja kuperaksi muotoiltu. Siihen kuuluu kansi (paksuus 2,5 mm - 3,5 mm), joka on rakennettu kuusesta sekä pohja (paksuus 2,4 mm - 4,5 mm) vaahterasta. Joskus nämä on tehty yhdestä kappaleesta, mutta useimmiten kahdesta osasta ja liitetty keskiosasta yhteen (keskisauma). Pohjan tai kannen puolikkaat on sahattu samasta puusta siten, että puoliskot ovat toistensa peilikuvat. Pohjan ja kannen muodolla ja syymateriaalilla on tärkeä osuus sointiin. Pohjan ja kannen reunaa kiertää upotettu kolmiosainen (usein eben-vaahtera-eben) reunalista (leveys n.1,2mm). Tämä tukee reunaa ja on samalla esteettinen.
Pohja ja kansi liitetään toisiinsa sarjoilla (ylä-, ala- ja keskisarja). Tätä kokonaisuutta kutsutaan kehäksi. Kehän korkeus on 28 mm - 32 mm ja jokaisen sarjan paksuus n. 1,2 mm. Sarjat on koottu ja tuettu kehäksi klossien avulla (ylä-, ala- ja keskiklossit), jotka antavat jämäkkyyttä rakenteelle. Sarjojen sisäpuolella on myös reunalistat, mitoiltaan 6 mm x 1,8 mm. Reunalistojen tehtävä on tukea kehää ja antaa liimauspintaa pohjalle ja kannelle.
Kaikukopan sisällä on pari vahviketta ja tukiosaa. Ensimmäinen on äänipinna (paksuus 6,0 - 6,5 mm), joka on pohjan ja kannen välissä tallan oikean jalan kohdalle. Äänipinnan tarkoitus on tasoittaa kannen ja pohjan värähtelyitä ja kielien synnyttämää painetta kannessa. Äänipinnaa kutsutaan usein viulun sieluksi sen tärkeän äänellisen tehtävän vuoksi. Toinen osa on bassopalkki (276 mm pituus, 5,5 mm leveys, 12 mm korkeus keskeltä), jonka tarkoitus on tukea kantta. Äänipinna ja bassopalkki ovat kuusta kuten kansikin. Kannessa on kaksi ääniaukkoa, f-aukkoa, joiden merkitys on sekä akustinen että esteettinen.
Viulun yläpäässä on kaulaosa(vaahteraa), joka koostuu varsiosasta (kaulamensuuri 130 mm), jalkaosasta (liitetty koppaan ja tuettu pohjan jatko-osalla, pohjankieli). Varsiosaan on liitetty otelauta (ebenpuuta, pituus 270 mm, leveys yläsatulalla 23,5 mm, leveys tallan puolella 43 mm), jonka yläpäässä on yläsatula (leveys 24 mm, pituus 5,5 mm). Kaula päättyy taidokkaaseen simpukanmuotoiseen kierukkaan ja tappikoteloon, jossa on neljä viritystappia (eben-, ruusu- tai buksipuuta).
Kielenpidike (eben-, ruusu- tai buksipuuta), josta kielet lähtevät, on kiinnitetty viuluun alasarjassa olevalla peränupilla. Näiden kahden osan välillä kulkee suoni- tai muovijänne. Jänne kulkee viulun kannen alaosassa olevan alasatulan yli. Kielenpitimeen voidaan liittää kielikohtaiset pikavirittimet, joilla hienosäädetään viritystä. Kielet kulkevat tallan yli otelautaa pitkin yläsatulan kautta tappikoteloon. Kielet valmistetaan suonesta, perlonista tai teräksestä.
Lakka (sprii- tai öljylakka) on tärkeä puun suojaamisen kannalta. Sillä on myös tärkeä akustinen ja esteettinen tehtävä.
Soittoasennon helpottamiseksi viulussa käytetään leukatukea, joka kiinnitetään kielenpitimen viereen vasemmalle puolelle. Soittoasennon tukemiseksi voidaan käyttää myös pohjan puolella olevaa olkatukea.
Viritys viululla on g, d1, a1, e2.
Alttoviulun rakenne on periaatteeltaan sama kuin viulussa, mutta se on vain suuremmassa mittakaavassa. Kaikukopan pituus vaihtelee 380 mm - 450 mm. Viritys on c, g, d1, a1. Alttoviulun tarkoitus on täyttää sellon ja viulun väliin jäävä sointiala. Sen viritys ja kaikukopan koko eivät voi synnyttää samaa soinnikkuutta kuin mitä viululla ja sellolla on.
Sello on astetta suurempi kuin alttoviulu ja rakenteeltaan periaatteessa samanlainen kuin pienemmät serkkunsa viulu ja alttoviulu. Soittoasennon ollessa polvien välissä soittmessa tarvitaan piikikäs stakkeli, jolla saadaan tuki lattiasta. Stakkeli voi olla puuta tai metallia. Sellon kopan pituus on 745 mm ja viritys on C, G, d, a.
Kontrabasso on viuluperheen suurin soitin, jonka kopan pituus on 1117 mm. Rakenne vastaa pienempien viuluperheen soittimien rakennetta, joskin kehä kapenee yläosastaan kaulan jalkaan ja pohja taittuu hiukan yläosastaan. Pohja voidaan rakentaa kuperan muodon lisäksi myös tasapohjaisena. Tasapohjaiseen kontrabassoon lisätään pohjan tukipalkit. Soittimessa käytetään myös stakkelia kuten sellossa. Kielimäärä voi vaihdella vanhoista kolmikielisistä nykyaikaisiin neli- tai viisikielisiin. Viritys on E1, A1, D, G. Viisikielisessä on lisäksi C1 tai H1 kieli.
